Nyt kun kotisivuni ovat olleet auki jo reilun kuukauden, niin voisi olla hyvä aika tehdä toinen blogipäivitys. Marraskuun väsyttämänä laiskiaisena en kuitenkaan nyt laadi aivan uutta tekstiä, vaan kierrätän jo kertaalleen julkaistun.
Alla oleva kirjoitus löytyy Lätäkköarkisto-levyni cd-painoksen kansivihkosesta (sekä myös Bandcamp-sivullani myytävän digitaalisen version pdf-vihkosesta). Teille levyn jo omistaville tämä on siis uusintalähetys. Kun kuitenkin ihmiset kuuntelevat nykyisin levyjä yhä useammin Spotifysta (josta myös Lätäkköarkisto löytyy), niin tarjottakoon tämä teksti myös heidän luettavakseen.
Kyseessä on siis aikajana, jossa kerrataan väläyksenomaisesti levynteon eri vaiheita. Ajatus kyseisen tekstin tekemisestä syntyi äänitysten loppuvaiheessa, kun aloin konkreettisesti tajuta kuinka pitkä prosessi oli ollut: ensimmäisen kappaleen valmistumisen ja levyn julkaisemisen välillä oli ehtinyt kulua yli kuusi vuotta. Aloin myös huomata erikoisia yhtymäkohtia ja ympyröiden sulkeutumisia projektin eri vaiheiden välillä ja tahdoin taltioida niitä. Toisaalta halusin myös ihmisten ymmärtävän, että soololevyn julkaiseminen ei ollut mikään hetkellinen päähänpisto, vaan asia jota olin todella pyöritellyt päässäni vuosikaudet (vaikken siitä toki puhunutkaan käytännössä juuri kellekään).
Ja tuohon viimeiseen ajatukseen liittyen täytyy lisätä, että toisin kuin muutama kriitikko on arvellut, levy ei ole tyhjennetty pöytälaatikkoni. Viimeistään aikajanan jutuista välittynee se, että nämä laulut olivat alun alkaenkin sellaisia jotka tulen esittämään oman nimeni alla. Ainoan poikkeuksen sääntöön muodostaa Varkaudentie, jota harkitsin tarjoavani (täysin eri sanoilla tosin) Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeelleni.
Mutta pidemmittä puheitta: tässä yksi tarina siitä, kuinka Lätäkköarkisto syntyi.
Huhtikuu 2009
Näen asunnossani Joensuun Linnunlahdella unta, jossa olen juna-asemalla. Unessa on harvinaisen voimakas tunnelma. Laitan heti herättyäni kahvin tippumaan, otan kitaran käteen ja alan kirjoittaa unta lauluksi. Tapojeni vastaisesti kappale valmistuu yhdeltä istumalta. Äänitän siitä saman tien yksinkertaisen demon. Äänitystä myöhemmin kuunnellessani huomaan, että laulun toisen säkeistön taukokohtaan on tallentunut avonaisesta ikkunasta linnunlaulua. Poltan kappaleen cd:lle, laitan levyn kirjekuoreen ja postitan sen ikävöimälleni ystävälle, joka oli unessa mukana. Ajattelen, että kappale on täyttänyt tarkoituksensa ja ettei kenenkään muun tarvitse kuulla sitä.
Elokuu 2009
Äänitämme Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeeni kanssa tulevan levymme demoja mökillä Liperin Käsämässä. Ilmenee, että kappaleiden toteutukset ovat niin kesken että levynjulkaisua päätetään lykätä reilulla vuodella: kitaristimme on lähdössä seuraavan vuoden alussa Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Tilanne harmittaa. Ärsytyksen myötä teen Hattusten levylle kaavailemaani kappaleeseen uudet sanat, jotka suhtautuvat bändielämään kyynisemmin. Myöhemmin tajuan, että rivien välistä välittyy kuitenkin lämpö ystäviä kohtaan.
Helmikuu 2010
Joensuussa on ollut koko alkuvuoden kovat pakkaset, joki höyryää. Teemme pitkiä päiviä Ukkosmaine-yhtyeeni neljännen levyn kanssa, päivän kaikki valoisa aika menee studion uumenissa. Erään myöhäiseksi venyneen äänityspäivän päätteeksi istun kotisohvalle umpiväsyneenä, otan syliin nailonkielisen akustisen kitaran, soitan e-mollin ja alan laulaa paidanhelmaan tarttuneista kissankarvoista.
Kesäkuu 2010
Istun vehreänä alkukesän päivänä Jyväskylässä Harjulla ja juon inkiväärilimonadia. Ystävää odotellessani selailen muistivihkoani ja totean siellä olevan aineksia jo useaan kappaleeseen, jotka eivät selvästikään ole kummankaan bändini materiaalia. Mietin ensimmäistä kertaa, että ehkä näitä voisi joskus esittää julkisestikin.
Syyskuu 2010
Syksy alkaa Tallinnassa, jonne olen muuttanut kesän päätteeksi. Uusi koti on Kalamajan kaupunginosassa asunnossa, jossa on turkoosi lautalattia. Ostan itselleni tupaantuliaislahjaksi käytetyn mustan Telecasterin. Biisintekijät puhuvat joskus mystifioivaan sävyyn kitaroista, joiden sisään on kätketty biisejä ja totean uuden sähkökitarani olevan juuri sellainen.
Marraskuu 2011
Olen kirjoittanut kesällä muistikirjaani ”Jotain aktiivisempia liikkeitä olisi omien laulujen suhteen ehkä syytä tehdä jossain välissä kun mahdollista on”. Alkuvuodesta ajan on vienyt Ukkosmaineen viidennen levyn työstäminen, syksystä puolestaan Hullujen Hattusten äänitykset. Omat kappaleet ovat kuitenkin säännöllisesti mielessä. Eräänä marraskuun aamuna keitän kahvia, istun pianon ääreen ja kirjoitan kappaleen, jossa naispuolista henkilöä puhutellaan mulkuksi.
Joulukuu 2012
Aikaa omille lauluille on jäänyt vähän, Hullujen Hattusten kesällä julkaistun levyn julkaisukiertueen päätyttyä jatkamme suoraan Ukkosmaineen kuudennen levyn äänityksiä. Joulukuun alussa nuorten mielenterveyskuntoutujien parissa työskentelevä ystäväni kysyy yllättäen, tulisinko esiintymään heidän työpaikkansa pikkujouluihin soolona. Lupaudun ja viikkoa ennen jouluaattoa olen Polvijärvellä soittamassa keikkaa täysin yksin ensimmäistä kertaa elämässäni. Settini koostuu Ukkosmaine- ja Hullut Hattuset -biiseistä mutta uskaltaudun niiden lomassa soittamaan yhden oman kappaleeni ensimmäistä kertaa. Ihmiset taputtavat. Yksin esiintyminen tuntuu samaan aikaan sietämättömän pelottavalta ja äärimmäisen kiehtovalta.
Tammikuu 2013
Saan vuoden aluksi itselleni työhuoneen. Tallinnan rautatieaseman lähellä sijaitsevasta Telliskivi Loomelinnak -kulttuurikompleksista vapautuu pieni huone, jonne raahaan soitto- ja äänityskamani Kalamajan kämpästä. Ikkunasta näkyy ratapihalle. Kun junat tööttäävät tietä ylittäessään autoille, kuuluu äänimerkki neljänteen kerrokseen asti.
Syyskuu 2013
Ukkosmaine on jäänyt puolen vuoden keikkatauolle julkaistuaan keväällä levyn ja soitettuaan siihen liittyvät keikat. Tarkoitukseni on keskittyä loppuvuoden ajan seuraavalle vuodelle suunnitellun Ukkosmaine-kirjan kirjoittamiseen sekä siihen, että äänitän viimein omista kappaleista kunnolliset demot. Syyskuun toisella viikolla olen menossa aamusta työhuoneelle mutta totean ulkona olevan niin lämmintä, että päätän tehdä ensin pitkän pyörälenkin ennen työhuoneelle menoa. Pyöräilen Kalamajasta Pelgurantaan ja sen takaa alkavia pyöräkaistoja pitkin lopulta Kakumäen niemeen asti. Palaan työhuoneelle iltapäivästä, vaihdan ylleni kuivan paidan ja kirjoitan urheilun tuoman raukeuden vallassa kirjan ensimmäisen tekstikappaleen. Sen jälkeen alan sovittaa edellisenä vuonna tekemääni Rakkausprosentti-kappaletta. Työstän kappaletta yöhön asti ja tajuan, että voin ihan hyvin soittaa levylle kaiken itse.
Marraskuu 2013
Olen tehnyt koko syksyn ajan virkamiesmäistä viikkoa työhuoneella. Aamupäivän ajan kirjoitan Ukkosmaine-kirjaa, lounaan jälkeen jatkan äänitysten parissa. Vuosien ajan työstämäni kappaleet saavat viimein muotoaan. Kirjoitan ylös muutamia teesejä sovituksiin liittyen, kuten ”ei tylsää akustisen kitaran harjaamista” sekä ”ei ohjelmointeja”. Haluan biiseissä olevan muun sisällön lisäksi myös soittamisen riemua.
Joulukuu 2013
Kirjan työstäminen alkaa viedä niin paljon aikaa, että on pakko keskittyä siihen ja jättää äänitykset tauolle. Monet omaan elämään liittyvät asiat huolettavat ja pelottavat, on vuoden pimein aika ja katson tilanteen huomioon ottaen aivan liian pelottavan elokuvan. Yöllä valvoessa alitajunnassa alkaa pyöriä rauhoitteleva kertosäe, jossa vakuutetaan ettei ikkunan takana ole mörköjä. Nousen sängystä nauhoittamaan pätkän puhelimen muistiin ja saan viimein unta.
Toukokuu 2014
Ukkosmaineen kirja on julkaistu vappuaattona ja bändi on palannut sen myötä onnistuneesti keikkatauoltaan. Kirja on herättänyt mukavasti kiinnostusta ja sen myötä minut kutsutaan puhumaan elokuun alussa Joensuussa järjestettävään kirjallisuustapahtumaan. Tapahtuman järjestäjä kysyy, voisinko soittaa iltatilaisuudessa myös soolokeikan. Lupaudun ja päätän samalla, että soitan keikalla pelkästään ennen julkaisematonta materiaalia.
Heinäkuu 2014
Vetäydyn Ilosaarirockin jälkeen viikkojen ajaksi Polvijärven Sotkumaan mummini mökille, jossa olen viettänyt kesiäni jo 80-luvulta lähtien. Rauhallisessa ympäristössä on hyvä harjoitella sekä viimeistellä kappaleita, joista osa on vielä tekstin tai sävellyksen osalta kesken. Eräänä iltana ukkostaa kunnolla, majoittamani aittarakennuksen peltikatto ropisee niin kovaa että akustisen kitaran soittokin hautautuu sen alle. Myrskyn laannuttua taivas on vaaleanpunainen ja järven pinnalla leijailee hento usva. Käyn uimassa lämpimässä vedessä ja kirjoitan sen jälkeen tuvan pöydän ääressä loppuun viime vuoden joulukuussa aloitetun mörköjenkarkoituslaulun.
Elokuu 2014
Esitän laulujani ensimmäistä kertaa julkisesti kirjallisuustapahtuman iltatilaisuudessa. Kun viisi vuotta sitten ensimmäiseksi valmistunut soolokappaleeni sijoittui juna-asemalle, tuntuu sopivalta että ensimmäinen keikkani on Joensuun rautatieasemalla, Teatteri Sataman käyttöönottamassa vanhan asemaravintolan tiloissa. Keikka jännittää uskomattoman paljon mutta selviydyn. Ihmiset kehuvat kappaleita keikan jälkeen. Outo olo, laulut on tuotu ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille.
Lokakuu 2014
Soitan toisen soolokeikkani. Viimeistelen keikkaa varten kaksi pitkään kesken ollutta kappaletta ensiesityskuntoon. Tajuan, että niiden myötä minulla on kasassa levykokonaisuus. Teen Telliskiven työhuoneella pitkäksi venyviä päiviä demoäänitysten parissa. Hakkaan lautalattiaan rytmiä paksupohjaisella kengällä ja totean siitä lähtevän basarisoundin mainioksi. Hiljenneen vanhankaupungin halki kotiin pyöräileminen keskiyön jälkeen tuntuu rauhoittavalta.
Joulukuu 2014
Lähden joulunviettoon Joensuuhun. Laivaan kävellessäni mieleen nousee täysin tyhjästä vanha valokuva, jossa olen lapsena samalla mökillä jossa kesällä viimeistelin kappaleita. Otan yhteyttä kuvataiteilijaystävääni Heliin, joka lupaa maalata kuvan pohjalta kansikuvan. Viimeistelen viimeisenä työstämäni kappaleen sovitusdemon Joensuun Kanervalassa vajaa viikko ennen jouluaattoa. Heli käy tuomassa valmiin maalauksen aatonaattona. Päätän, että seuraavana vuonna äänitän levyn valmiiksi ja julkaisen sen.
Tammikuu 2015
Aloitan levyni äänitykset loppiaisen jälkeen, alan tehdä töitä demopohjien päälle. Ilmenee, että osa työstä on jo tehty, sillä demoiksi tarkoitetuissa osuuksissa on paljon hyvätunnelmaisia ottoja. Varhaisimmat levylle päätyvät lauluotot ovat syksyltä 2013.
Helmikuu 2015
Telliskiven työhuoneen vuokrasopimuksen päätyttyä tammikuun lopussa olen siirtänyt äänitykset väliaikaisesti Joensuuhun ystäväni rintamamiestalon yläkertaan Hukanhaudalla, jossa kovaäänisten sähkökitaroiden äänittäminen ei häiritse ketään. Talo on junaradan vierellä ja yläkerran ikkunasta näkee junien lähtevän aamulla Helsinkiin ja tulevan illalla takaisin.
Huhtikuu 2015
Teemme miksaaja Heikin kanssa viimeisiä muutoksia kappaleiden miksauksiin Joensuussa Merimiehenkadulla, vain vajaan kilometrin päässä asunnosta, jossa ensimmäinen kappale syntyi. Avonaisesta ikkunasta kuuluu lintujen laulua ja totean, että kun sitä kuultiin ensimmäisellä demolla, täytyy sitä äänittää myös levylle. Se jää viimeiseksi levylle äänitetyksi asiaksi.