Kalenterivuosi 2017 alkaa kääntyä kalkkiviivoilleen ja ajattelin kirjoittaa tässä vuoden viime metreillä lyhyesti mietteitä kuluneesta vuodesta.
Kulunut vuosi on ollut itselleni erityisen merkityksellinen monellakin tavalla. Kuten musiikkikuvioitani tarkemmin seuranneet tietävät, viime vuonna molemmat – yli kymmenen vuoden ajan aktiivisesti toimineet – yhtyeeni jäivät määrittelemättömän mittaisille tauoille. Minulle musiikintekijänä ja itseni musiikilla elättävänä tämä tarkoitti tietenkin sitä, että tänä vuonna olin täysin omillani — ensimmäistä kertaa ikinä.
Tilanne oli tietenkin jännittävä, mutta samalla kiintoisa. Tämän vuoden alussa tuntui vahvasti siltä, että musiikkihommissa on kääntymässä jokin uusi lehti.
Vuosi oli helppo aloittaa sikäli, että päässä oli selkeä tavoite: olin jo edellisen vuoden aikana päättänyt keskittyä lastenmusiikkiin, ja vuoden 2017 tavoitteeni oli keikkailun lisäksi tehdä ikioma lastenmusiikkilevy.
Tavoite myös täyttyi: noin yhdeksän kuukauden työstämisen jälkeen Superradio-niminen levy ilmestyi lokakuun lopussa (en kerro levyntekoprosessista tässä tämän isommin, koska kirjoitin siitä blogissa jo aiemmin).
Tämä vuosi on ollut täynnä uusia asioita, mikä on tuntunut todella piristävältä: on mukavaa huomata vaikkapa jännittävänsä jotain uutta tilannetta ja samalla luottavansa selviävänsä siitä. On myös todella kivaa huomata innostuvansa uusista eteen tulevista asioista vähän samalla tavalla kuin joskus musahommien alkutaipaleella.
Mitkä hetket tästä vuodesta jäävät päällimmäisimpänä mieleen? Niitä on monta. Ensimmäisenä tulee mieleen valmiin levyn käteen saaminen levypainossa. Keikkojen suhteen isoja onnistumisen tunteita koin molempien tiiviiden kiertueiden jälkeen (keväällä soitin 9 keikkaa kolmessa päivässä Kaarinassa, marraskuussa 11 keikkaa neljässä päivässä Uudenmaan alueella). Erityisen jännittävä kokemus oli vuoden isoin keikka Joensuun Vekararokissa: tuntui hurjalta astella yli tuhatpäisen yleisön eteen aivan yksinään. Soiton jälkeen olo oli vastavuoroisesti erityisen onnellinen.
Koska vuonna 2016 päätökseni oli keskittyä lastenmusiikkiin, olivat aikuisten keikat tänä vuonna marginaalissa, niitä oli tarkalleen kaksi: yksi julkinen keikka Joensuun Popkatu-klubilla heinäkuussa ja yksi yksityiskeikka synttäribileissä Sköne-ravintolassa Helsingissä syyskuussa. Molemmat olivat oikein mukavia ja tervetulleita piristysruiskeita lastenkeikkojen keskelle. Pääsin niiden myötä myös soittamaan paljon uutta aikuisten materiaalia, joka otettiin mukavasti vastaan. Popkadun keikan encorena soittamastani coverista oli muuten joku ladannut videon nettiin, sen pääsee katsomaan täällä.
Kaiken kaikkiaan: tämä on ollut hyvä vuosi ja olen päässyt tekemään paljon kiinnostavia asioita. Kiitos kaikille tavalla tai toisella siinä osallisena olleille, nähdään ensi vuonna uusien kujeiden merkeissä!