Vuosi 2019 on kääntymässä loppusuoralleen ja tässä kohtaa vuotta tekee yleensä mieli katsoa kulunutta vuotta taaksepäin.

Tämä vuosi oli tähänastisen sooloartistitaipaleeni tiivein keikkavuosi, soitin vuoden aikana yhteensä 76 keikkaa. Keikat jatkuivat pitkälle joulukuuhun asti, vuoden viimeisen keikan soitin viikko sitten. Vuosi on ollut hyvin kiinnostava ja mukavalla tavalla vaihteleva, siihen on sisältynyt monia eriluonteisia keikkoja erilaisissa tilaisuuksissa (jos listaukset kiinnostavat, niin koko vuoden keikkakalenterini voi vilkaista täällä.)

Kun tietokoneen arkistoihin on vuoden mittaan kertynyt paljon erilaisia kuvia keikkoihin liittyen, niin voisin tähän joulukuun loppuun tehdä pienen vuosikatsauksen niiden ympärille: tässäpä siis tiivistettynä keikkavuoteni 2019.

***

Vuoden ensimmäinen keikkarupeama oli kevättalvella Nurmeksessa tehty päiväkotikiertue. Näillä keikoilla soitin ensimmäistä kertaa uutta Juhlat ilmassa -biisiäni. Ilahduin kovasti, kun erään päiväkodin juhlasalin sisustus oli sattumalta biisin sanoitukseen melko täydellisesti sopiva.

Kuluneen vuoden alussa sain ilouutisen, kun sähköpostiin kilahti tieto siitä että minut on hyväksytty mukaan Konserttikeskuksen ohjelmistoon. Vuodesta 1963 toiminut, opetus- ja kulttuuriministeriön tukema Konserttikeskus on Suomen merkittävin koulu- ja päiväkotikonserttien järjestäjä.

Konserttikeskuksen ohjelmistoon pääseminen sysäsi mukavasti samalla uuteen aluevaltaukseen, nuorten keikkoihin. Olin miettinyt jo pidempään valmistelevani lasten ja aikuisten settien oheen erillisen konsertin myös teini-ikäisille kuuntelijoille ja kun Konserttikeskus järjestää konsertteja myös yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille, kannustivat he toteuttamaan idean.

Kasasin settilistan vuosien varrella tekemistäni biiseistä (niin soolomateriaalista kuin bändeille kirjoitetuista lauluista). Konsertin teemaksi muodostui laulunkirjoittaminen: kappaleiden välissä kerron tarinoita laulujen erilaisista syntytavoista sekä siitä, millaista on elättää itsensä tekemällä musiikkia.

Ensimmäinen yläkoulukeikkani oli huhtikuun alussa Joensuun Lyseon peruskoulussa ja toinen heti pari päivää sen jälkeen Helsingin Kruununhaan yläasteen koulussa (josta alla oleva keikkakuva). Jälkimmäisen keikan jälkeen joukko nuoria naisia tuli kiittämään keikasta. Yksi heistä kertoi tekevänsä itse lauluja ja kehui saaneensa kappaleistani ja tarinoistani paljon innoitusta omiin tekemisiinsä. En pystynyt kuvittelemaan etukäteen isosti jännittämilleni yläkoulukonserteille kauniimpaa kiitosta ja rohkaisua.

Kevät oli keikkojen suhteen tiivistahtinen, esiintymisiä mahtui kymmeneen perättäiseen viikkoon yhteensä 29. Tässä kuvassa käynnissä on konsertti Kotikallion päiväkodissa Helsingissä.

Fazerin päiväkodissa Vantaalla huomasin ennen keikkaa ilokseni, että päiväkodin seinille oli tulostettu Leppäkertun sadelaulu -kappaleeni sanat kuvitettuna. Päiväkodin johtaja kertoi lasten laulavan kappaletta säännöllisesti ja keikalla lapset toden totta lauloivat biisin mukana niin lujaa, että hymyilytti.

Kevääseen mahtui myös keikkailua aikuisyleisölle: toukokuun loppupuolella soitin Joensuun Sointulassa. Omien biisien lisäksi soitin ensiesityksenä tekemäni sovituksen Mullets n’ Bullets -yhtyeen kappaleesta Ei huvita mennä paarriin.

Koin suurta iloa siitä, että useimmat kevätkauden keikat hoituivat polkupyörällä. Jopa sellaiset, joihin tarvittiin mukaan äänentoisto: kompakti laitteistoni kulkee mukana satulalaukuissa. Pidempien välimatkojen kohdalla nappasin usein pyörän mukaan junaan.

Junan ja polkupyörän yhdistelmä kuljetti keikalle myös Järvenpään Puistobluesiin, jonka lastentapahtuma Kakarablues oli kesäkauden kivoimpia keikkoja. Soitin kaksi settiä auringonpaisteisella kävelykadulla.

Kesään sisältyi tietenkin myös esiintymisiä kotiseuduilla Pohjois-Karjalassa. Rääkkylän Kihaus Folk on maakunnan mukavimpia festivaaleja ja oli ilo saada soittaa tapahtumassa keikat sekä lapsi- että aikuisyleisöille. Kuvassa meneillään aikuisten keikka, täyakustinen esiintyminen Perinnetuvassa.

Pohjois-Karjalan keikoista mieleen jäi myös esiintyminen Valtimon kesäpäivillä, jossa lavan taustamaisemat olivat harvinaisen komeat.

Yksi kesän mieleenpainuvimmista keikkareissuista oli esiintyminen Ärjän taidefestivaalilla Kajaanissa. Matkustin Kajaaniin junalla keikkaa edeltävänä päivänä, yövyin Purolan kaupunginosassa hyvän ystäväni lapsuudenkodissa – kiitos vielä Kirstille ja Hessulle majoituksesta ja pihasaunan lämmittämisestä! Seuraavana päivänä matka jatkui vesiteitse tapahtumapaikkaan eli Ärjänsaarelle, joka on perusteilla oleva luonnonsuojelualue. Älyttömän kaunis paikka, jonne haaveilen pääseväni uudemmankin kerran ajan kanssa. Keikalle sattui hieman viileä ja sateinen keli mutta sekään ei haitannut, kun tapahtuman tuottaja Veikko suojasi artistia sateenvarjolla.

Kesän loppupuolelle ilmaantui yllättävä keikka, kun Helsingin Keskustakirjasto Oodi voitti kansainvälisen Public Library of the Year -palkinnon ja järjesti heti tuoreeltaan juhlatapahtuman Kansalaistorille. Minua pyydettiin avaamaan tapahtuma lastenkonsertilla, suurena kirjastojen ystävänä oli mahtavaa olla osana juhlallisuuksia.

Oodin kansanjuhlaa seuranneena päivänä esiinnyin Sinkkolan perinnepihalla Joensuun MLL:n ja Teatteri Traktorin järjestämässä tapahtumassa. Keikkalavasteet olivat tavallista komeammat, sillä pääsin soittamaan Teatteri Traktorin kesäkauden Peter Pan -esityksen kulisseihin.

Syksyn keikoista ensimmäisiä oli esiintyminen Vantaan Lastenkulttuurikeskus Pessissä. Mukavan kotoisasta paikasta löytyi liikennematto, jonka päältä oli leppoisa konsertoida.

Syksyn keikoille sain mukaani ”fanikortteja”. Konserttikeskus teettää kaikille esiintyjilleen näiden kuvalla varustettuja kortteja kuuntelijoille konserttien jälkeen jaettavaksi. Nämä ovat olleet lapsikuuntelijoille mieluisia muistoja, osa tosin on epäillyt minun nukkuvan kuvassa.

Syyskauden tiivein keikkarupeama ajoittui syys- ja lokakuun taitteeseen. Sain keväällä SKR:n Pohjois-Karjalan rahastolta apurahan, jolla pystyin toteuttamaan kahden viikon ja 18 konsertin mittaisen kiertueen Pohjois-Karjalan kouluissa. Mukaan mahtui esiintymisiä niin ala- kuin yläkouluissa. Niiden lisäksi pidin muutamassa koulussa laulutyöpajan, jossa teimme oppilaiden kanssa yhteisen laulun. Tässä kuvassa tekeillä on Tuupovaaran koulun oppilaiden kanssa toteutettu Polkupyörälaulu.

SKR:n rahoittaman koulukiertueen viimeinen etappi oli Kesälahdella, jossa soitin keikat sekä ala- että yläkoululaisille – arvaattekin ehkä, kummalta keikalta kuva on.

Syksyllä julkaisin myös uutta musiikkia, Puolukkapuuronpunainen taivas -kappale ilmestyi lokakuun puolivälissä ja on edelleen kuunneltavissa vaikkapa Spotifyssa. Tämä kuva oli yhtenä vahvana ehdokkaana singlen kansikuvaksi.

Spotifysta puheen ollen, otin tänä vuonna käyttöön Spotify for Artists -sovelluksen, jonka kautta saa tarkempia tietoja musiikkinsa kuuntelutilastoista. Tämän vuoden kootut tilastot – joista ilmeni muun muassa että vuoden aikana musiikkiani on suoratoistopalvelussa kuunnellut yli 6000 ihmistä – tuntuivat varsin muikeilta.

Muikeita tunnelmia aiheutti myös marraskuun lopussa ollut erikoiskeikka, eli Aleksin joulukadun avajaiset Senaatintorilla. Avajaisohjelmaan sisältyi muun muassa Laura Voutilainen sekä Saara Aalto, lastenmusiikkia puolestaan edusti lisäkseni Rokkasoppa. Täytyy sanoa, että harvemmin on ennen keikkaa jännittänyt niin paljoa. Ajatus siitä, että nousee tuhansien ihmisien eteen täysin yksin tuntui lähtökohtaisesti täysin kohtuuttomalta. Yleensä ottaen hyvä nyrkkisääntö on ollut, että sellaisia asioita kohti tulee mennä jotka pelottavat oikealla tavalla, sillä tavalla pystyy yleensä kehittymään ja kohtaamaan uusia asioita. Lisäksi arvelin, että jännitys hellittää siinä vaiheessa kun pääsee lavalle. Näin kävi, esiintyminen oli nautinnollista ja jälkikäteen tunsin ylpeyttä siitä, että olin uskaltanut tarttua uudenlaiseen haasteeseen.

Keikkavuosi päättyi joulutunnelmiin: joulukuulle mahtui kymmenkunta esiintymistä päiväkotien joulujuhlissa. Näille keikoille otin ohjelmistoon omia vielä julkaisemattomia joulu- ja talviaiheisia biisejäni, muun muassa ystäväni Tuomaksen kanssa tekemäni Joulupukin lahjatestaamo -kappaleen sekä jo Hullujen Hattusten keikoilla soittaman Hankiaisen. Tämä tunnelmallinen sali oli Helsingin Oulunkylän nuorisotalolla, jossa soitin Päiväkoti Norpan esikoululaisille.

Nyt pidän keikoista kuukauden mittaisen tauon, seuraava esiintyminen on sovittu tammikuun loppupuolelle. Tässä vaiheessa on paikallaan kiittää kaikkia tänä vuonna keikoilla olleita kuuntelijoita, keikkajärjestäjiä, majoittajia ja kaikkia muita eri tavoin auttaneita! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta, olkoon vuosi 2020 hyvä meille kaikille!

-Ville