Tervetuloa upouusille kotisivuilleni, joiden myötä on sopivaa avata myöskin tämä blogi. Lausuttakoon näin heti alkuun suurimmat kiitokset Internet-yleisnero Tommi Rinteelle kotisivujen laatimisesta sekä myöskin valokuvaaja Tomi Palsalle, jonka otoksilla sivusto on kuvitettu.
Näin ensimmäisessä blogikirjoituksessa voisi olla paikallaan hieman pohtia sitä, missä nyt ollaan ja kuinka siihen on päädytty.
Ensimmäinen soololevyni Lätäkköarkisto julkaistiin tämän vuoden keväällä, nelisen kuukautta sitten. Levyntekoa edelsi pitkä ja loppua kohti koko ajan intensiivisemmäksi muuttunut prosessi, jonka voi katsoa alkaneen jo vuonna 2009: tuolloin tein ensimmäistä kertaa kappaleita, jotka tiesin haluavani levyttää ja esittää oman nimeni alla.
Levynjulkaisun jälkeen olen tehnyt keikkoja hyvin erilaisissa paikoissa. Joukkoon on mahtunut lämmittelypestejä, yksityiskeikkoja sekä myös erilaisten tapahtumien yhteydessä esiintymistä. Olen tahtonut ottaa vastaan käytännössä kaikki keikat, joita minulle on tarjottu, sillä paitsi että nautin esiintymisestä, koen musiikkini levittyvän sitä kautta kaikkein tehokkaimmin: radiossahan tällaisen marginaaliartistin musiikki ei soi.
Olen esiintynyt kaikilla keikoilla yksin. Päätös on ollut tietoinen. Mietin jossain vaiheessa pienen yhtyeen kasaamista, mutta totesin yhden suuren motiivin koko sooloartistiuden taustalla olleen halu saada päättää kaikesta itse ja sellainen taas ei ole kovin palkitsevaa bändiympäristössä. Niin paljon kuin omista yhtyeistäni pidänkin, on todella vapauttavaa, kun ei tarvitse sopia kenenkään kanssa aikatauluja minkään suhteen ja kun voi keikkatilanteessa tehdä aivan mitä huvittaa, muuttaa lennosta kappaleiden rakenteita, vaihtaa biisilistaa, mitä vaan. Toki kaiken tämän varjopuolena on se, että keikkaa edeltävä jännitys on kasvanut useilla tämän vuoden keikoilla vallattomiin mittoihin, kun ei ole bändikavereita joiden kanssa jakaa sitä. Se on kuitenkin hyvänlaista jännitystä, joka häviää useimmiten heti kun alkaa soittaa ja keikan jälkeen on erityisen hyvä olo siitä, kun on voittanut itsensä.
Mieleenpainuneita keikkoja tänä vuonna on ollut monia. Popkatu-tapahtuman yhteydessä soitetulla klubikeikalla Joensuun Teatteriravintolassa paikalla oli toistasataa ihmistä, jotka kuuntelivat tarkkaan laulujani ja joiden kanssa koin vahvaa vuorovaikutusta. Mieleen jäi myös Muuan mies -yhtyeen lämmittelijänä soitettu keikka Jyväskylän Vakiopaineessa, jossa varmasti kukaan ei ollut kuullut biisejäni aiemmin. Oli hienoa huomata, että laulut upposivat neitseelliseen yleisöön ja yhteislauluakin saatiin aikaiseksi. Toisaalta myös monenlaisissa yksityistilaisuuksissa hyvinkin pienille yleisöille esiintyminen on ollut palkitsevaa.
Mitä sitten tapahtuu seuraavaksi? Soolourani suhteen en ole piirtänyt vielä mitään suuntaviivoja tai tehnyt aikatauluja, annan asioiden edetä omalla painollaan. Sen verran kuitenkin tiedän, että uusia kappaleita on syntynyt Lätäkköarkiston jälkeen ja olen esittänyt osaa niistä keikoillakin. Melko todennäköistä on, että kun lauluja on tarpeeksi, alan suunnitella seuraavaa levyäni. Sen lisäksi pyrin tekemään keikkoja mahdollisimman paljon. Mikäli haluaa minut tilaisuuteensa soittamaan, voi esiintymisiä tiedustella Keikat-sivulta löytyvistä yhteystiedoista.
Mitä tulee tähän blogiin, niin haaveilen vähän sellaisesta, että jatkossa tämän aiheet voivat rönsyillä myös sooloartistiudeni ulkopuolella: toisin sanottuna tästä voisi tulla paikka, jossa pääsen kertomaan ylipitkiä musiikkianekdootteja ilman että kukaan keskeyttää. Katsotaan miten käy.
Seuraava soolokeikkani on tämän viikon perjantaina 2.10. Samae Koskisen lämppärinä Tampereen Telakalla. Ensi viikon perjantaina 9.10. puolestaan avaan illan Joensuussa Anssi Kelalle. Tervetuloa paikalle jos olette jommassa kummassa kaupungissa, odotan itse innolla. Erinomaisen mukavaa ja värikästä syksyä kaikille!